Viisauksia lapsilta

Vuosia sitten juteltiin tuttavan kanssa kielistä ja kielten oppimisesta. Tuttava oli vahvasti sitä mieltä, että vierasta kieltä ei voi alkaa puhua ennen kuin se on täydellisesti omaksuttu.

Miksi?

Koska ajatella, jos sanookin jotain väärin!

Näin keskustelukumppanini kantaansa perusteli. Vastustin sellaista mielipidettä kovasti ja näin tekee varmaan moni muukin. Olisi mahdotonta kuvitella että vieraasta kielestä tulee sujuvaa kun sitä ei käytä luokan ulkopuolella eikä tee ikinä virheitä. Kuitenkin tämä tahtoo valitettavan usein unohtua ollessamme tilanteessa, jossa pitää puhua vierasta kieltä.

Mutta…

En ole itsekään poikkeus. Vuonna 2004 ensimmäistä vuotta Helsingissä vaihto-opiskelijana ollessani puhuin kirjastokorttia hankkiessani ja elokuvateatterissa lippua ostaessani kuitenkin englantia, vaikka olisin ihan varmasti pärjännyt silloin vielä melko kömpelöllä suomen kielellänikin.

Jälkikäteen ajateltuna – miten tyhmää! Mitä merkittävän isoa olisikaan voinut mennä väärin yksinkertaista kirjastokorttia pyytäessäni?

Lasten ihmeellinen ajatusmaailma

Vuosia sitten kävimme perheen naisporukan kanssa etelänmatkalla. Mukana oli myös silloin kolmevuotias siskontytär. Silloin kun hänen äitinsä, isoäitinsä ja tätinsä nauttivat ravintolassa ihanista coctailesta, porukkamme nuorin leikki omanikäisten kavereiden kanssa. Kaikki neljä lasta puhuivat eri kieliä: viroa, saksaa, turkkia ja ruotsia. Mutta yhteisen kielen puute ei leikkiä haitannut!

Oli suorastaan uskomatonta, kun yhtäkkiä koko porukka otti käsistään kiinni ja siirtyi yhdessä lastendiskoon. Sulassa sovussa, ikään kuin he olisivat asiasta sopineet kaikille ymmärrettävällä kielellä.

Miten he sen tekevät, ne pienet lapset, jotka vasta opettelevat puhumaan omaakin äidinkieltä?

Uskon vastauksen olevan yksinkertainen – lapset eivät pelkää.

He ovat uteliaita eivätkä edes osaa ajatella kaikkea sitä kauheaa, mitä voi tapahtua jos käyttäisikin perfektin asemesta imperfektiä, taivuttaisi epäsäännöllistä verbiä säännöllisen verbin mallin mukaisesti tai tekisi jonkun muun virheen, joka aikusten maailmassa olisi voi miten kamalaa. Lasten tavoite on ymmärtää kumppania ja tulla ymmärretyksi pitämällä hauskaa, leikkimällä ja iloitsemalla kivoista kavereista ja yhdessäolosta.

Niskasta kiinni!

Aikusilla on lapsilta paljon opittavaa kommunikaatiotilanteessa, jossa tavoitteena on viedä ajatus perille keskustelukumppanille. En puhu nyt virallisesta kirjeestä, jonka tulee olla täydellisesti ja korrektisti laadittu ja käännetty, koska muuten se voi jopa karkoittaa saajan.

Mutta seuraavan kerran kun sinun tulee jutella vieraalla kielellä, unohda pelko ja häpeä ja keskity tavoitteeseen. Jos jäät odottamaan päivää jolloin vieras kielesi on täydellinen, monet tärkeät asiat voivat jäädäkin sanomatta.

Comments are closed.